maanantai 5. tammikuuta 2015

Tervetuloa Hitaan ajattelun laboratorioon!



4.1.2015

Jaana Erkkilä, Talvehtiva puinen madonna

Lunta on tuiskuttanut eilisestä asti ja talojen katoilla lepää yhä kasvava kuorma hiljaisuutta. Aamulenkki koirien kanssa sujui hitaasti, sillä aurauskalusto ei ollut ehtinyt jyrätä kaikkia teitä ja katuja lumesta puhtaaksi. Askelsimme umpihangessa ja koirien kulkiessa kuono lunta auraten minä katselin valkoisen peitteen alla taipuvia puiden oksia.

Maalasin eilen illalla akvarelleja olohuoneen pöydän ääressä ja mietin värien leviämistä tarkastellessani, miten kauan kestää ajatuksen muodostuminen silmin havaittavaksi kuvaksi. Paperille ilmestyvät viivat ja pinnat eivät vielä ole valmis ajatus, vaan jonkinlaista hapuilua ja etsiskelyä alueella, joka ei suostu sen kummemmin sanojen kuin kuvienkaan alaisuuteen.

Uusilla ajatuksilla on kova kysyntä niin akateemisessa maailmassa kuin elinkeinoelämässä ja yhteiskunnassa ylipäänsä. Uusien ajatusten tulisi mieluiten syntyä nopeasti yhä kiihtyvällä vauhdilla ja niitä pitäisi voida soveltaa kaikille mahdollisille elämän alueille taloudellisesti tuottavalla tavalla. Maailmanmeno on synnyttänyt uusia synonyymeja, joiden oikeellisuudesta voidaan olla monta mieltä. Nopeudesta ja tehokkuudesta on tehty toistensa parit; niin myös tuloksellisuudesta ja lukumäärästä.


Jaana Erkkilä, Salainen puutraha, Eden
Hitaan ajattelun laboratoriossa tutkimme, miten uudet ajatukset oikeasti syntyvät, onko nopeus aina tuloksellisuutta, voiko tulos syntyä kuin huomaamatta tuottamattoman tekemisen sivutuotteena, millä tavalla aito dialogi keskenään eri tavoin ajattelevien ihmisten kesken syntyy ja mitä uusia innovaatioita tällainen kohtaaminen voi parhaimmillaan synnyttää.

Ensimmäinen Hitaan ajattelun laboratoriokokeilu tehtiin Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnassa 22.- 30.10.2014. Kyseessä oli spontaani viikon mittainen prosessi, jossa pyrittiin luomaan kollektiivinen vapaata ajattelua ja kohtaamisia mahdollistava tila. Johtavana ajatuksena oli, että jos pyritään kohti jotakin uutta, sellaista, jota ei vielä ole, päämäärä ei voi olla tiedossa etukäteen; jos olisi, ei kyse olisi minkään uuden löytämisestä. Laboratorio oli pienehkö lasiseinäinen, siis kaikille nähtävissä oleva, galleriatila, jossa oli muutama tuoli, piirustusvälineitä, kirjoja, rakennuspalikoita, seinille kiinnitettyjä muutamia postikortteja ja pieniä kuvia, hiljaisuutta. Tilassa saattoi istuskella tekemättä mitään, piirtää, jutella, olla suorittamatta mitään erityistä. Seinälle kiinnitetyille papereille alkoi syntyä kollektiivista piirtämistä, pöydällä olevaan vihkoon alkoi ilmestyä ajatuksia, mielipiteitä, runonpätkiä. Tila alkoi elää ja kommunikoida siellä käyvien ihmisten kanssa. Tilassa alkoi syntyä ajatuksia, jotka eivät suoranaisesti kuuluneet kenellekään, vaan olivat yhteistä omaisuutta. Uuden syntymisessä itse ajatus on tärkeä ja vähemmän tärkeää on, kenen ansiolistalle se kirjataan. 


Hitaan ajattelun laboratorion pilotti 22.-30.10.2014
Hitaan ajattelun laboratorion henkinen kotipesä on Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnassa taiteen ja kulttuurin yksikössä (TAKU). Etsimme yhteistyökumppaneita yrityksistä ja organisaatioista, jotka ovat kiinnostuneita kehittämään toimintaansa käyttämällä taidelähtöisiä menetelmiä ja taiteen viitekehystä uusien innovaatioiden sekä entistä paremman työyhteisön synnyttämisessä.

Tässä blogissa seurataan hitaan ajattelun prosessia erilaisissa yhteyksissä, joissa taide on tavalla tai toisella läsnä ihmisten arjessa, niin työssä kuin työelämän ulkopuolella.


Rita tunnustelee hitautta, ajattelee syviä ja korkeita ajatuksia.








Jaana Erkkilä, TaT
Professori, kuvataide
Taiteiden tiedekunta
Lapin yliopisto
jaana.erkkila@ulapland.fi

+358 40 4844411

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti